blank

YRITYS

0
Perustettu
0
Toimipaikkoja
0
Työntekijöitä
0
Liikevaihto M€ (2018)
0
Hyötyajoneuvoja kpl/vuosi

Sorsan tarina

Risteyksessä seisoi poika, reppu selässä ja koulupäivä takana. Oikealle johtava tie vei metsäsavottaan, vasen taas kotiin. Veli tuli hakemaan pojan. Vaiteliaina he suuntasivat oikealle, keskelle karjalan korpea, kaatamaan ja raivaamaan metsää. Vasta myöhään illalla he saapuivat kotiin, ja painautuivat suoraan nukkumaan. Poika tiesi mielessään kaksi asiaa. Ensiksi, läksyt jäivät tekemättä. Toiseksi, huomenna odottaisi samanlainen päivä.

Pojan nimi oli Kalle Sorsa. Hän varttui Pohjois-Karjalassa, pienessä Hammaslahden kylässä suuren perheen keskellä. Karjalainen erämaa ja työntäyteiset päivät eivät aina tarjonneet parhainta mahdollista vaihtoehtoa. Kallea kiusattiin koulussa, eikä perheen elanto ollut leveä. Isä kuoli, kun Kalle oli vasta 13-vuotias. Hän jätti kuitenkin lapsilleen tinkimättömän perinnön: ahkeruuden ja esikuvan kovasta työstä.

Tämä esikuva johti Kallen koulun jälkeen pois korpien kuiskeesta, suoraan pääkaupungin melskeeseen. Vastoinkäymisistä huolimatta hän ei halunnut antaa periksi, ja sai veljensä Markun avulla ensimmäiset työpaikkansa. Veljekset työskentelivät pitkiä päiviä Helsingin satamissa pinnoittaen veneitä, seuranaan merituleen kohina ja vesilintujen kirkuminen. Työ opetti tekijäänsä: Kalle alkoi huomata, että hänelläkin oli paikkansa tässä suuressa maailmassa.

Eräänä päivänä heidän luokseen peruutti pakettiauto. Voimakas kalantuoksu levisi ympäristöön, eikä ollut vaikeaa kuvitella, mihin tarkoitukseen autoa käytettiin. Kuljettajalla oli erikoinen pyyntö: kala-auton sisätilat tulisi pinnoittaa lasikuidulla, jolloin sen puhtaanapito olisi helpompaa. Onnistuisiko se? Veljekset päättivät, että kyllähän se onnistuisi.

Joskus suuret asiat alkavat rakentumaan hyvin pienistä seikoista. Tämä kalastajan yksinkertainen kysymys sysäsi liikenteeseen tapahtumaketjun, joka jatkuu vieläkin. Ei sitä pojat silloin tienneet, mutta tällä kysymyksellä rakennettiin Verhoomo Sorsan perustus.

Kalle ja Markku saivat hoidettavakseen yhä enemmän autojen pinnoituksia ja vanerointeja. Pian veneet unohtuivat, ja heidän kotinsa kellarista alkoi kuulumaan pauke ja kilinä. Penkkejä verhoiltiin ja vanereita sahattiin. Osat asennettiin autoihin ulkona, kiinnitysvälineenä vain tavallinen ruuvimeisseli. Työ oli kovaa, pakkanen kylmää ja illat pimeitä. Silti sitä jatkettiin, kodista saadun esikuvan mukaisesti.

Elämä kuljetti nuorukaisia eteenpäin. Markun siirryttyä toisiin tehtäviin, Kalle löysi itsensä seisomasta jälleen eräänlaisessa risteyksessä. Autoverhoilun kannalta oli olemassa kaksi vaihtoehtoa: joko firma lopetetaan tai sitten Kalle ostaa sen. Kallea ajatus huimasi, mutta kysymyksessä oli myös hänen työpaikkansa. Risteys oli samanlainen kuin hänen lapsuudessaan, josta veli tuli häntä hakemaan. Toinen haara johtaisi savottaan ja kovaan työhön, toinen haara kotisohvalle. Kalle valitsi jälleen savotan. Hihat ylös ja hommiin.

Näin alkoi työ yrittäjänä, jonka tuloksena rakentui vahva Verhoomo Sorsan identiteetti. Vastuu ja työmäärä kasvoivat. Yrityksen pyörittämistä tuli opetella, tilauksia piti ottaa vastaan, tavaraa hankkia ja annetut lupaukset piti lunastaa. Asiakkaat alkoivat huomata, että tässä autoverhoomossa työtä tehtiin sisukkaasti ja taitavasti. Lähes koskaan tarpeisiin ei vastattu kieltävästi, vaan uuden opettelun ja maalaisjärjen avulla haastavistakin tilauksista selvittiin.  Jos hautausautoon piti rakentaa mekanismi arkkua varten, se rakennettiin. Jos pakettiauto piti muuttaa kuvausautoksi, se muutettiin. Kaikessa näkyi se, mitä Verhoomo Sorsa oli: ahkeraa työtä, lämmintä ihmisyyttä ja eteenpäin mielivää asennetta.

Kiinnostuitko?

PYYDÄ TARJOUS

Verkkosivumme käyttää evästeitä saadaksesi parhaan käyttökokemuksen. Jatkaessasi sivuston käyttöä hyväksyt evästeet. Lue lisää